River Kwailta etelaan

Suunnistimme keskiviikkona Ayutthayalta kohti Kanchanaburia. Alunperin olimme ajatelleet jattaa taman kaupungin pois matkasuunnitelmasta, mutta onneksi emme nain tehneet. Otimme bungalowin Kwai-joen rannasta, ja kavimme iltakavelylla kuululla rautatiesillalla, Death Railway Bridgella, joka on todella vaikuttava naky. Oli janna istuskella bungalowin kuistilla, katsella jokea ja miettia, mita kaikkea se on nahnyt ennen meita.

Torstaiaamupaivana syvennyimme lisaa taman surullisen kuuluisan rautatien syntyhistoriaan. Kasittamatonta, kuinka monta ihmishenkea yhden rautatien rakentaminen on vaatinut. Thailand - Burma Railway Centre on kattavin ja paras tahan aiheeseen keskittyva museo, kaykaa siella.

Iltapaivalla siirryimme iloisempiin tunnelmiin "paastessamme telmimaan viidakon kuninkaiden kanssa", kuten meille luvattiin tiikeritemppelin brosyyreissa. Tunnelma oli korkealla, silla luotettava guidebookkimme Lonely Planetkin suositteli sita erinomaisena vierailukohteena. Ilmeisesti joku muukin oli ajatellut samansuuntaisesti, silla temppelialueelle, tai siis sen parkkipaikalle, saapuminen oli melkoinen shokki ja enteili pahaa turistitrappia. Sitahan tama nahtavyys olikin, mutta olihan se siistia paasta silittamaan taysikasvuisia tiikereita ja kavelyttaa niita!



Eilinen paiva oli toimintaa taynna. Lahdimme heti aamusta Kancahanaburista pohjoiseen kohti Erawanin kansallispuistoa ja sen kuuluisia vesiputouksia. Puistossa nakyi paljon samoja naamoja, kuin edellisena paivana tiikeritemppelilla. Nama laumoissa liikkuvat greatest hits -turistit ajavat turvallisella pakettimatkabussilla nahtavyydelta toiselle, kun me sen sijaan odottelimme paikallisbussia paatien varressa aamuhelteessa vajaan tunnin verran. Onneksi linja-autossa ilmastointi toimii erinomaisesti, kun ovia pidetaan auki. Julkinen liikenne on taalla todella halpaa (tamakin kyyti, 65 km, euron suuntaansa), ja sita kannattaa suosia. Lyhyilla matkoilla lippuja ei tarvitse yleensa ostaa etukateen, silla busseissa on rahastajat sita varten. Erawanin linjalla rahastaja oli erittain kaunis ja miellyttava naishenkilo, joka osoittautuikin tarkemmalla silmailylla mieheksi!

Trekkasimme slabareissa muutaman kilometrin verran vuorenrinnetta ylos aina seitsenkerroksisen vesiputouksen ylajuoksulle saakka. Nakymat olivat mahtavat, mutta slabarit hiukan huono linjaus niin hasardiin maastoon. Komeiden putousten alla oli erinomaisia uimapaikkoja, jos vain uskaltautui kalaparven sekaan. Thaimaan trooppisessa luonnossa on savolainen ihmeissaan.


Kavimme hakemassa matkatavarat Kanchanaburista ja jatkoimme samoilla vauhdeilla Bangkokin bussiin. Siella ehdimme odotella vajaan tunnin, ennen kuin lastauduimme jalleen uuteen bussiin, nyt kohti Koh Samuita. Kymmenen tunnin ja euron matka sujui mukavasti nukkuen, ja aurinko nousi meidan kanssamme yhta aikaa Don Sakin satamassa.

Koh Samuin saari vaikuttaa lupaavalta ja viihtyisalta paikalta. Valtaosa turisteista on nuoria, joten meita puhuttelevaa tekemista on yllin kyllin. Myo nautitaan elamasta, nauttikaa tekin!