Viimeisin viesti meilta tuli tiistaina. Saavuimme tanne keskiviikkona legendaarisella yojunalla, jota suosittelemme kaikille Chiang Maihin matkustaville. Elamys, jota ei tule sivuuttaa! Olimme miettineet yopaikan valmiiksi, ja meinasimme soittaa heidat hakemaan asemalta mutta he olivatkin valmiiksi vastassa, ja paasimme napparasti SK Houseen eli Sedulaan.
Chiang Maissa riittaisi nahtavaa ja koettavaa kuukausiksi, ja olemme naiden paivien aikana kuorineet kerman kakun paalta. Torstaina teimme kuuluisan wattikierroksen, eli kiersimme jalan kaikki keskusta-alueen mainitsemisen arvoiset buddhalaiset temppelit. Joukko bangkokilaisia munkkeja oli vierailulla Chiang Main temppeleissa, ja pidimme pienen juttutuokion eraan suunnilleen meidanikaisemme munkin kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla, millainen on tavallinen buddhalaisen munkin paiva, millaista elamaa he viettavat ja niin edelleen.
Illalla lahdimme seuraamaan muay thaita, suomalaisittain thaiboxingia. Elamys oli varmasti autenttinen, silla ilta koostui suurimmaksi osaksi junioreiden kamppailuista. Kymmenvuotiaat naskalit ottivat mittaa toisistaan, mika teki aluksi pahaa katsoa ja etenkin kuunnella, mutta he ovat tottuneet siihen jo pienesta, ja niinpa mekin rentouduimme. Lapset (ja lasten edesottamuksia seurannut yleiso) ottivat matsit paljon enemman tosissaan kuin aikuiset nyrkkeilijat. Todettiin, etta vakivaltaviihde on sita parasta viihdetta.
Perjantaina suuntasimme vuorille. Mae Taengin sademetsassa nautimme maisemista norsun selassa, jonka jalkeen trekkasimme haikaten muutaman kilometrin melko hooceessa maastossa komealle vesiputoukselle. Huuhtelimme paivan hiet koskenlaskussa eli white river raftingissa, mika kuumotti meita aika paljon, eika vahiten siksi, etta olimme samassa veneessa kahden onnettoman korealaistyton kanssa, joiden habitus ei herattanyt kovin suurta luottamusta. Koskesta selvittiin, mutta kun pahimpien pudotusten jalkeen vaihdoimme bambulauttaan, jonka ohjaimiin asetettiin adjan Marjanen, oli kyyti lahempana uimista kuin suunniteltua lautalla soutamista.
Paluumatkalla pistaydyttiin akha-heimon kylassa. Oli tavallaan surullista huomata, kuinka perinne on muuttunut bisnekseksi. Kun kylalaiset nakivat turisteja tulossa, pari mummoa hyppasi perinnevetimiin ja tuli myymaan meille heimohopeoita, kauniita tosin. Sivilisaatio oli jo saavuttanut ainakin taman kylan lautasantenneista paatellen. Lahivuoristoissa elaa myos kuuluisan pitkakaulaheimon jasenia, jotka pyytavat kylassa vierailevilta kahdeksan euron sisaanpaasymaksun. 
Tanaan, vastoin kaikkia varoituksia, vuokrasimme skootterin. Olemme parrailleet pitkin kaupunkia silkkikaupoissa ja muuten vain paikallisesta liikennekulttuurista nauttien. Annu ajaa kuin vanha tekija! Ajelimme ennen pimean tuloa myos Doi Suthep -vuorelle katselemaan alla avautuvaa kaupunkia, ja paatimme palata viela huomisaamuna vierailemaan vuorenrinteella sijaitsevassa, kauneudestaan kuuluisassa temppelissa. Illalla istahdamme taas junaan, takaisin kohti paakaupunkia. Chiang Mai on todellinen must see -kohde kaikille, jotka ovat maassa yli kaksi viikkoa.
PS. Skootterin ohjaimissa on oikeasti istunut Joonas, ihan vain yleisen turvallisuuden vuoksi ;) Vaaranpuoleisessa (vaaran tai vaaran) liikennevirrassa meneminen on yllattavan helppoa, koska samaan suuntaan on aina menijoita. Chiang Mai on liikenteeltaan suhteellisen rauhallinen, Jyvaskylan kokoinen kaupunki, jossa ajaminen on viela jarkevaa, mutta Bangkokissa ei tulisi mieleenkaan istua kaksipyoraisen selkaan saati ajaa itse yhtaan mitaan kulkuneuvoa. Huoli pois :)
Fina bilder :)
VastaaPoistaFina bilder och gröne oste!
VastaaPoistaHuippumeininkiä! :D Oli muuten hyviä kuvia, olitte kuitenkin jostain kuvapankista ladannu! :D Ei Joonas kuitenkaan käyny haastamassa muay thai-pojkia?
Big Brother and His Wife