Viimeiset päivät

Suomessa ollaan. Loppuaika Thaimaassa meni vauhdilla - nautiskeltiin paikallisesta kulttuurista, osteltiin tuliaisia ja kierreltiin vielä joitain "must-see" -kohteita. Etenkin lasten tai lapsenmielisten kanssa Bangkokiin suuntaaville mainio vierailukohde on Siam Paragonin kellarikerroksessa sijaitseva Siam Ocean World. Jälkimmäisen ryhmän edustajina haiden näkeminen oli meistä jännää, ja pääsimme all-including-passilla myös muun muassa 4D-elokuvateatteriin sekä akvaarion backstagelle kuulemaan, minkämoisia toimenpiteitä kompleksin päivittäinen kunnossapito vaatii.


Lämpimästi suositeltu Wat Phra Kaew -temppelin ja Grand Palacen alue oli kaikessa komeudessaan mielestämme hienoinen pettymys. Matkan loppupuolen niukassa rahatilanteessa 350 bahtin eli 7 euron sisäänpääsymaksu tuntui ryöstöltä, mitä se maan yleiseen hintatasoon nähden onkin. Ehkäpä wattikiintiö oli reissun osalta jo tapissa, sillä jälkeenpäin kuvista katsottuna paikat olivat erinomaisen vaikuttavia.


Suomeen tulon jälkeen on miettinyt päivittäin, minne kaikki ihmiset ovat kadonneet. Tunne on varmaan tuttu jokaiselle suurkaupungista palaavalle, kun ihmisvilinä ja autojonot vaihtuvat kesäloman entisestäänkin hiljentämään Keski-Suomeen. Nähtiin muuten Bangkokissa kolari vielä lähtöpäivänä: viereisellä kaistalla kahdeksankympin vauhdissa taksimobiili lyheni metrillä, kun kuorma-auto törmäsi roska-autoon, joka poksautti taksin takakonttiin. Onneksi ei ollut kyytiläisiä.

Thaimaan suomalainen koulu oli loistava majoituspaikka. Koululla majoittuvat oppilaat ja henkilökunta olivat lähteneet kesäloman viettoon kuka minnekin, ja asustelimme käytännössä kahdestaan vaikuttavan kokoisessa talossa. Savolan Miika, joka toimi koululla opettajana, antoi näppäriä vinkkejä liikkumiseen kaupungissa omien reissujensa lomassa ja käski kertoa terveisiä kaikille tyt.. tutuille.


Reissu on heitetty, nähty paljon ja monenlaista. Mahtavia kokemuksia on mukava muistella ja katsella kuvia, syödä thailaisia karkkeja ja jakaa tuomisia lähipiirille. Pari päivää matkan jälkeen saatiin vielä lomailla koti-Jyväskylässä, ja nyt maanantaina aloitettiin työt viime kesältä tutussa Citymarketissa Kuopiossa.

Kävijälaskurin raksutusta on ollut uskomattoman hienoa seurata - olkoonkin, että jokaisesta päivityksestä merkkautuu uusi käyntikerta. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille :) Monen mielestä on ollut hauskaa lukea meidän kuulumisiamme tutuista paikoista, kun taas toiset voivottelevat, ettei heillä koskaan ole rahaa lähteä tuollaisille reissuille. Jos kahdella opiskelijalla on varaa, miksei sinullakin? Lennot olivat ainakin meille suurin rahareikä, ja jos ankara työnteko ei palkitse, ainahan on opintolaina. Muitakin välttämättömiä varustehankintoja kertyy ennen ensimmäistä pitkää reissua, mutta seuraavalle reissulle niitä ei sitten tarvitsekaan ostaa.

Älä siis harmittele, vaan lähde!

Paratiisista pääkaupunkiin

Koh Samuin viikko otettiin todella rennosti. Saarella kelpaisi viettää pidemmänkin aikaa, sillä rantaa ja biitsiä riittää, samoin kuin tekemistä ja eritoten vesiurheilua. Kävimme snorklaamassa Angthonin koralliriutoilla, ja kuten jokainen vanha snorklari tietää, on merenalainen maailma uskomaton. Joonas tosin vannoi paluumatkan ristiaallokossa, ettei koskaan enää astu jalallaan ruotsinlaivaa pienempään purkkiin, mikäli selviää hengissä maihin. Harmi, että niin upeat näkymät on piilotettu ankarien myrskyjen ja koettelemusten taa. Annu taasen vaikuttui merenalaisuuksista siinä määrin, että haluaa suorittaa syvänmerensukeltajan tutkinnon.

Nyt olemme jo takaisin Bangkokissa monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampana. Kuten ehkäpä jo huomasitte, olemme saaneet tällä kertaa kunnon ÄÄ:t tekstiimme, sillä olemme majoittautuneet Thaimaan suomalaiselle koululle. Huushollaamme täällä nämä viimeiset viitisen päivää ja otamme reissusta vielä kaiken mahdollisen irti.

River Kwailta etelaan

Suunnistimme keskiviikkona Ayutthayalta kohti Kanchanaburia. Alunperin olimme ajatelleet jattaa taman kaupungin pois matkasuunnitelmasta, mutta onneksi emme nain tehneet. Otimme bungalowin Kwai-joen rannasta, ja kavimme iltakavelylla kuululla rautatiesillalla, Death Railway Bridgella, joka on todella vaikuttava naky. Oli janna istuskella bungalowin kuistilla, katsella jokea ja miettia, mita kaikkea se on nahnyt ennen meita.

Torstaiaamupaivana syvennyimme lisaa taman surullisen kuuluisan rautatien syntyhistoriaan. Kasittamatonta, kuinka monta ihmishenkea yhden rautatien rakentaminen on vaatinut. Thailand - Burma Railway Centre on kattavin ja paras tahan aiheeseen keskittyva museo, kaykaa siella.

Iltapaivalla siirryimme iloisempiin tunnelmiin "paastessamme telmimaan viidakon kuninkaiden kanssa", kuten meille luvattiin tiikeritemppelin brosyyreissa. Tunnelma oli korkealla, silla luotettava guidebookkimme Lonely Planetkin suositteli sita erinomaisena vierailukohteena. Ilmeisesti joku muukin oli ajatellut samansuuntaisesti, silla temppelialueelle, tai siis sen parkkipaikalle, saapuminen oli melkoinen shokki ja enteili pahaa turistitrappia. Sitahan tama nahtavyys olikin, mutta olihan se siistia paasta silittamaan taysikasvuisia tiikereita ja kavelyttaa niita!



Eilinen paiva oli toimintaa taynna. Lahdimme heti aamusta Kancahanaburista pohjoiseen kohti Erawanin kansallispuistoa ja sen kuuluisia vesiputouksia. Puistossa nakyi paljon samoja naamoja, kuin edellisena paivana tiikeritemppelilla. Nama laumoissa liikkuvat greatest hits -turistit ajavat turvallisella pakettimatkabussilla nahtavyydelta toiselle, kun me sen sijaan odottelimme paikallisbussia paatien varressa aamuhelteessa vajaan tunnin verran. Onneksi linja-autossa ilmastointi toimii erinomaisesti, kun ovia pidetaan auki. Julkinen liikenne on taalla todella halpaa (tamakin kyyti, 65 km, euron suuntaansa), ja sita kannattaa suosia. Lyhyilla matkoilla lippuja ei tarvitse yleensa ostaa etukateen, silla busseissa on rahastajat sita varten. Erawanin linjalla rahastaja oli erittain kaunis ja miellyttava naishenkilo, joka osoittautuikin tarkemmalla silmailylla mieheksi!

Trekkasimme slabareissa muutaman kilometrin verran vuorenrinnetta ylos aina seitsenkerroksisen vesiputouksen ylajuoksulle saakka. Nakymat olivat mahtavat, mutta slabarit hiukan huono linjaus niin hasardiin maastoon. Komeiden putousten alla oli erinomaisia uimapaikkoja, jos vain uskaltautui kalaparven sekaan. Thaimaan trooppisessa luonnossa on savolainen ihmeissaan.


Kavimme hakemassa matkatavarat Kanchanaburista ja jatkoimme samoilla vauhdeilla Bangkokin bussiin. Siella ehdimme odotella vajaan tunnin, ennen kuin lastauduimme jalleen uuteen bussiin, nyt kohti Koh Samuita. Kymmenen tunnin ja euron matka sujui mukavasti nukkuen, ja aurinko nousi meidan kanssamme yhta aikaa Don Sakin satamassa.

Koh Samuin saari vaikuttaa lupaavalta ja viihtyisalta paikalta. Valtaosa turisteista on nuoria, joten meita puhuttelevaa tekemista on yllin kyllin. Myo nautitaan elamasta, nauttikaa tekin!

Historiallinen muutos suunnitelmiin

Alkuperaisen suunnitelmamme mukaan meidan tulisi nyt olla matkalla kohti etelaista Trangin kaupunkia thailaisten ystaviemme seurassa. Tapaamisemme heidan kanssaan siirtyi kuitenkin myohemmaksi, joten teimme peliliikkeen ja hyppasimme Bangkokiin vievasta yojunasta pois jo Ayutthayan, Thaimaan entisen paakaupungin kohdalla.

Valitsimme taman yhdeksi pysahdyskohteeksemme, silla kaupunki tarjoaa mita parhaimman sivun Thaimaan historiasta. Upeat temppelit ja vanhan kaupungin rauniot kertovat tarinaansa kerran kukoistaneesta kuningaskunnasta. Aamutuimaan junasta noustessa kaupunki naytti kuitenkin hieman ennakoitua karummalta, mutta kun selvisimme laitakaupungilta keskisemmalle alueelle, maisemat muuttuivat kauniimmiksi.

Samoin kuin Chiang Main, myos Ayutthayan keskusta sijaitsee saarella. Ymparoivalla vesialueella on epailematta ollut vanhaan aikaan jokin vallihautafunktio. Ayutthayan saarekkeella etaisyydet ovat soveliaan mittaisia polkupyoralla taitettaviksi, ja sellaisetpa sitten vuokrasimme edulliseen 30 bahtin, eli 60 eurosentin paivahintaan. Chiang Maissa vuokraamamme motorisoitu kaksipyorainen maksoi bensoineen alle kuusi euroa, joten yleinen hintataso miellyttaa vahan pihimpaakin matkustajaa. Kiertelimme koko eilisen paivan pyoran selassa historiallista keskustaa, joka on muuten nimetty Unescon maailmanperintokohteeksi parisenkymmenta vuotta sitten.

Huomenna suuntaamme itaan kohti Kanchanaburia, jossa on kuulemma jalleen kerran nakemista ja tekemista useammaksi hetkeksi.

PS. Edelliseen tekstiin on lisatty pari kuvaa.

Chiang Mai

Terveisia loskaan! Taalla ei palella, vaikka totta puhuen tanaan oli hieman tavallista viileampaa, saatettiin jaada jopa alle kolmenkymmenen asteen...

Viimeisin viesti meilta tuli tiistaina. Saavuimme tanne keskiviikkona legendaarisella yojunalla, jota suosittelemme kaikille Chiang Maihin matkustaville. Elamys, jota ei tule sivuuttaa! Olimme miettineet yopaikan valmiiksi, ja meinasimme soittaa heidat hakemaan asemalta mutta he olivatkin valmiiksi vastassa, ja paasimme napparasti SK Houseen eli Sedulaan.


Chiang Maissa riittaisi nahtavaa ja koettavaa kuukausiksi, ja olemme naiden paivien aikana kuorineet kerman kakun paalta. Torstaina teimme kuuluisan wattikierroksen, eli kiersimme jalan kaikki keskusta-alueen mainitsemisen arvoiset buddhalaiset temppelit. Joukko bangkokilaisia munkkeja oli vierailulla Chiang Main temppeleissa, ja pidimme pienen juttutuokion eraan suunnilleen meidanikaisemme munkin kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla, millainen on tavallinen buddhalaisen munkin paiva, millaista elamaa he viettavat ja niin edelleen.

Illalla lahdimme seuraamaan muay thaita, suomalaisittain thaiboxingia. Elamys oli varmasti autenttinen, silla ilta koostui suurimmaksi osaksi junioreiden kamppailuista. Kymmenvuotiaat naskalit ottivat mittaa toisistaan, mika teki aluksi pahaa katsoa ja etenkin kuunnella, mutta he ovat tottuneet siihen jo pienesta, ja niinpa mekin rentouduimme. Lapset (ja lasten edesottamuksia seurannut yleiso) ottivat matsit paljon enemman tosissaan kuin aikuiset nyrkkeilijat. Todettiin, etta vakivaltaviihde on sita parasta viihdetta.




Perjantaina suuntasimme vuorille. Mae Taengin sademetsassa nautimme maisemista norsun selassa, jonka jalkeen trekkasimme haikaten muutaman kilometrin melko hooceessa maastossa komealle vesiputoukselle. Huuhtelimme paivan hiet koskenlaskussa eli white river raftingissa, mika kuumotti meita aika paljon, eika vahiten siksi, etta olimme samassa veneessa kahden onnettoman korealaistyton kanssa, joiden habitus ei herattanyt kovin suurta luottamusta. Koskesta selvittiin, mutta kun pahimpien pudotusten jalkeen vaihdoimme bambulauttaan, jonka ohjaimiin asetettiin adjan Marjanen, oli kyyti lahempana uimista kuin suunniteltua lautalla soutamista.



Paluumatkalla pistaydyttiin akha-heimon kylassa. Oli tavallaan surullista huomata, kuinka perinne on muuttunut bisnekseksi. Kun kylalaiset nakivat turisteja tulossa, pari mummoa hyppasi perinnevetimiin ja tuli myymaan meille heimohopeoita, kauniita tosin. Sivilisaatio oli jo saavuttanut ainakin taman kylan lautasantenneista paatellen. Lahivuoristoissa elaa myos kuuluisan pitkakaulaheimon jasenia, jotka pyytavat kylassa vierailevilta kahdeksan euron sisaanpaasymaksun.


Tanaan, vastoin kaikkia varoituksia, vuokrasimme skootterin. Olemme parrailleet pitkin kaupunkia silkkikaupoissa ja muuten vain paikallisesta liikennekulttuurista nauttien. Annu ajaa kuin vanha tekija! Ajelimme ennen pimean tuloa myos Doi Suthep -vuorelle katselemaan alla avautuvaa kaupunkia, ja paatimme palata viela huomisaamuna vierailemaan vuorenrinteella sijaitsevassa, kauneudestaan kuuluisassa temppelissa. Illalla istahdamme taas junaan, takaisin kohti paakaupunkia. Chiang Mai on todellinen must see -kohde kaikille, jotka ovat maassa yli kaksi viikkoa.


PS. Skootterin ohjaimissa on oikeasti istunut Joonas, ihan vain yleisen turvallisuuden vuoksi ;) Vaaranpuoleisessa (vaaran tai vaaran) liikennevirrassa meneminen on yllattavan helppoa, koska samaan suuntaan on aina menijoita. Chiang Mai on liikenteeltaan suhteellisen rauhallinen, Jyvaskylan kokoinen kaupunki, jossa ajaminen on viela jarkevaa, mutta Bangkokissa ei tulisi mieleenkaan istua kaksipyoraisen selkaan saati ajaa itse yhtaan mitaan kulkuneuvoa. Huoli pois :)

Hua Hinista pohjoiseen

Matkustavaisten rantapaivat alkavat olla Hua Hinin osalta paketissa. Levea elama on maistunut makoisalta, ja nyt on mukava lahtea hyvassa latingissa kohti uusia maisemia. Aikakasitys on hamartynyt taysin, koska ei ole kiire mihinkaan eika tarvitse kantaa huolta huomisesta. Tuntuu, kuin olisi ikuinen sunnuntai.


Biitsielaman ja grillautumisen lisaksi olemme kayneet katsastamassa erilaisia nahtavyyksia ja aktiviteetteja. Yksi paikkakunnan vetonauloista on ilta-aikaan kiireinen ja ihmisia taynna viliseva Night Bazaar, joka tarjoaa lomailijalle jos jonkinlaista matkamuistoa ja vaatekappaletta. Hua Hin on tunnettu myos loistavista merenantimistaan, joita olemme nauttineet melkeinpa paivittain.


Naista kulinaristisista ja kulutuksellisista mahdollisuuksista huolimatta, kavimme myos tsekkaamassa kaupungin etelaisella puoliskolla sijaitsevan Khao Takiabin alias Apinavuoren. Vuori kuhisi pienia kavereita, joiden joukosta Annu loysi vihdoinkin itselleen samanhenkista juttuseuraa. Joonas sen sijaan totesi uuden ystavansa kanssa, etta vesissa on eroja.



Apinavuoren ekskursion jalkeisena iltana elaman tarkoitus oli lahella loytymista, kun kavimme thaihieronnassa. Joonas-pojan punainen selkanahka oli kovilla, kun kroppaa vaanneltiin ja kaanneltiin. Annulle oli ihmetta paasta sellaisiin asentoihin ja venytyksiin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.

Tasalta lahtee bussi Bangkokiin, josta matka jatkuu yojunalla aina Chiang Maihin saakka. Palaillaan sitten sielta!