Helou Mistöö and Madam!

Olemme rantautuneet Hua Hinin rauhaisaan rantakaupunkiin, jossa menoa ja meininkia kuitenkin riittaa. Asumme erittain keskiluokkaisesti tasokkaassa hotellissa, silla Annu sai tingittya hinnan naurettavan alhaiseksi: vajaaseen pariinkymmeneen euroon sisaltyvat mm. aamiaiset ja kaytannossa oma uima-allas, silla olemme yksi hotellin kolmesta majoittujapariskunnasta. Kirsikkana kakussa on yosijamme lokaatio seka keskustan etta biitsin tuntumassa. Hua Hinin paivien tarkoitus oli alun alkaenkin ottaa rennosti ja adaptoitua Thaimaan tunnelmaan, mika on sujunut tahan mennessa varsin mainiosti.


Naina parina paivana on tullut selvaksi, etta taalla on tainnut kayda jokunen suomalainen myos ennen meita. Tailorit heittavat kehiin mita houkuttelevimpia tarjouksia selvalla Suomen kielella. "Terve, tule kattomaan pukuja! Kolme tuhatta, halapa!" Koomista, mutta kotoista. Eilen taas pari yritteliasta nuorta herrasmiesta tarjosi ilmastoitua taksikyytia. Kulkupelina oli skootteri.

Annu kavi tanaan heppatyttoilemassa, kuten tapasi tehda taalla jo lapsuudessaan. Hevonen ja ratsastaja laukkasivat tuulispaana pitkin rantaviivaa, vaahtopaana raivoavaa aallokkoa hipoen.


Saa on ollut lapi reissun hyvin vaihteleva. Thaimaan sadeaika on aluillaan, ja ennen lahtoa vahan kuumottelimme, voiko jossain sataa viisi viikkoa putkeen. No, nyt on selvinnyt, etta paapiirteittain paivalla paistaa ja yolla sataa. Varsin hyva diili siis. Taalla Hua Hinissa aamupaivat ovat tuskaisen kuumia, ja iltapaivisin saattaa tipahtaa pari pisaraa. Eilen monsuuni lahjoitti vetta pieneksi tulvaksi asti.


Hedonistinen lomailu kuninkaallisessa rantalomakohteessa jatkukoon. Kertoilemme tulevista tunnelmista, jotka ovat kirjoitettaessa kyllakin jo menneisyytta, jalleen jossain vaiheessa, ennen kuin tiistaina istumme junaan kohti Chiang Main vuoristomaisemia.

Bangkokista

Hei hei Suomeen. Siella on varmaan jo paasty ihan mukaviin kesalampotiloihin, mutta voin kertoa, ettei taallakaan palella. Paivisin on melko sama istuuko vai seisooko, hiki tulee joka tapauksessa. Ilta-aikaan ilmanala muuttuu siedettavaksi - hammentavaa, kun yollakaan ei ole kylma. Annu vain naureskelee vieressa, kun poikaystava uuvahtaa portaita noustessa. Josko tahan alkaa hiljalleen tottumaan...


Ollaan oltu Bangkokissa nyt kolmisen paivaa Banglamphun travellerialueella asustellen, ei tosin onneksi ylapuolisella Khao San roadilla. Maanantaina koeajoimme paikallisliikenteen tarjontaa: metro ja skytrain olivat kaikessa moderniudessaan hienoja, mutta silti puulattiabussi oli ehdottomasti kuuminta hottia rahastajineen ja bussinvaihtoineen kesken reitin. Nailla laitteilla paasimme MBK:hon, joka on hervottoman suuri ostoskeskus keskisessa Bangkokissa. Koko paivahan siella meni, helposti olisi mennyt pidempaankin. Kaytiin myos elokuvissa, jota suosittelemme kaikille Thaimaan kavijoille. Oma sohva elokuvateatterissa on aina plussaa, ja alun yllatys on joka kerta yhta mieltaylentava.


Eilisena tiistaina kavimme katsastamassa Annun lapsuuden hoodeja. Thaimaan suomalainen koulu oli edelleen pystyssa ja toiminta hyvissa kantimissa. Perithailaiseen tapaan soimme thaikokki Oonin makaronilaatikkoa ja pelasimme sahlya koululaisten kanssa.


Vaikka taalla parjaisi hyvin englannillakin, olemme asioineet etupaassa thaiksi. Palvelu pelaa kummallakin, mutta asenne on tyystin erilainen kun sanoo asiansa paikallisella kielella. Joonaskin on jo oppinut, miten kysytaan hintaa thaiksi mutta se ei paljoa hyodyta kun ei ymmarra mita vastataan, paitsi jos se on alle kymmenen. Koko ajan oppii lisaa, ja onneksi on osaava ihminen matkakumppanina, voi itse vain keskittya lomailuun.

Ollaan nailla hetkilla lahdossa kovasti kohti Hua Hinia, maankuulua rantakohdetta vahan Bangkokista lounaaseen. Toivottavasti valkoinen hipia saa uutta varia...

Here we are

Saavuimme Bangkokiin ja lennot sujuivat oikein mukavasti! Ollaan tsekkailtu Banglamphun aluetta ja nautittu ihanaa ahaan thaita eli paikallista sapuskaa. Ihanaa, ainakin mulle. Joonas on kans ihmetelly menoa ja tuntuu ihan diggaavan! Aikaero 4 tuntia, mutta ei tunnu haittaavan.

Wonderful wonderful!

Lähtötunnelmia

Huomenna lähdetään Thaimaahan. Aika jännää.

Lennot Bangkokiin on ostettu jo puoli vuotta sitten, mutta hyvä jos vieläkään ymmärtää olevansa lähdössä. Ihmisluonto osoittaa taas mystisimpiä puoliaan, sillä rinkat odottelevat vielä tyhjinä, vaikka tavallaan sen pakkaamisen olisi voinut aloittaa jo vähän aiemmin. Ylipäänsä valmistelut on kyllä hoidettu niin kiireettömissä tunnelmissa, ettei uskoisi itse tehneensä. Osansa meidän onnistumisessa (tai ei sitä kyllä tiedä onko onnistunut ennen kuin istuu koneessa) on niillä monilla, jotka ovat huudattaneet matkansa suunnittelun vaiheita ja yllättäviä käänteitä päivittäin internetin ihmemaaimassa. Kiitos teille, sekä herroille Rantala ja Milonoff, joiden reissuraamatun vinkkejä on poimittu molempien korvien taakse, niin että ne vallan höröttävät.

Huomenna on 23. toukokuuta, ja kotikoneella seuraavan kerran suunnitelmien mukaan 25. kesäkuuta. Hilkkua vajaa viisi viikkoa ulkomailla ei ole itsessään uutta kummallekaan, mutta repusta käsin tarkkailtuna ympäristö antautuu epäilemättä erilaisena, kuin stabiilisti yhdessä paikassa asuen.

Paikkoja, joissa olemme etukäteen ajatelleet vierailla, yöpyä, pesiytyä, jopa kotiutua, on muutamia. Jonkunlaisella reissurungolla on syytä orientoitua, sillä ihan hippejä emme ole. Bangkok - Hua Hin - Chiang Mai - Trang - Ko Samui - Bangkok tulee olemaan ainakin karttakirjassa hieno poikkileikkaus Thaimaasta, ja jos joku on varma, niin se on varma, ettei aika käy pitkäksi.

Siltä varalta, että sinä, rakas lukija, olet joku muu kuin jommankumman äiti tai muu lähisukulainen, kerromme itsestämme muutaman tiukan faktan.

Annu on kaunis, parikymppinen vaaleaverikkö, joka on kihloissa suunnilleen samanikäisen, Joonas-nimisen lihaksikkaan nuorenmiehen kanssa. Joonas odottelee innolla Aasia-neitsyyden menettämistä, ja kukapa niissä hommissa olisi omaa kihlattua parempi avustaja. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä samainen nainen on asunut lapsuutensa kohdemaassamme, joten vieraaseen kulttuuriin perehtyminen tuskin jää niin pintapuoliseksi kuin perinteisillä pakettimatkoilla. Näistä lähtökohdista me, jyväskyläläinen opettajaopiskelijapariskunta, sukellamme (etenkin vesipeto urososapuoli) uuteen ja ihmeelliseen.



Vielä ohjenuora kuumottujille: Jos blogi ei päivity muutamaan päivään, olemme varmaankin ihan kunnossa, mutta meillä on niin mukavaa tekemistä, että se voittaa jopa koneella istumisen.