perjantai 3. heinäkuuta 2009

Löpinää ja vinkkejä

Ajattelin, Joonas, tässä lämpimikseni kirjoitella asioita omasta viitekehyksestäni helpottamaan tulevia matkaanlähtöjä. Monentasoisia vinkkilistoja on jo olemassa, tässä joitain meidän hyväksi havaitsemiamme juttuja sekä reissua ennen että sen aikana. Toivottavasti joku on saanut tästä blogista kipinän irrottautua arjesta ja lähteä tutkimaan maailmaa tuttujen seutujen tuollapuolen. Erään hyvän ystäväni sanoin: "Hehkuttaminen ei ole tarkoitukseni, mutta jos saan edes yhden ihmisen toteuttamaan unelmiaan, on plogini olemassa olo oikeutettu."

Mukaan otettavat tavarat

Madventures-matkaoppaan parhaita vinkkejä on "vähemmän kamaa, enemmän rahaa." Tätä kannattaa noudattaa äärimmäisyyksiin, sillä kaiken saa ostettua kohdemaasta usein huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta, ja sitä mitä ei saa, ei myöskään tarvita. Jos määränpäässäsi asuu ihmisiä, tiedosta, että heillä on aivan samat perustarpeet kuin sinullakin, ja ne tyydyttämällä säilyt vähintään hengissä.

Miehisestä näkökulmasta pakkaaminen on simppeliä, ja naisia en lähde neuvomaan, koska te tiedätte kuitenkin paremmin ja haluatte ehdottomasti matkaan jotain miesten mielestä ehkä turhaa. Vaikka karsin oman tavaramääräni olevinaan minimiin, jälkiviisaana olisin jättänyt pois tropiikkiin suuntautuvalta reissulta ainakin kengät, sukat ja tuulipuvun. Eihän niistä montaa kiloa tule, mutta kuitenkin.

Aika ja sen puute

Monelle henkilökohtaisessa oravanpyörässään tallustavalle on syntynyt vankka usko siihen, että yhteiskunnan rattaat sakkaavat ilman hänen henkilökohtaista panostaan. Oletetaan näin. Ahkeralle työntekijälle kertyy kuitenkin lomapäiviä, jotka voisi tänä vuonna käyttää vaikkapa ulkomailla tavanomaisen sukulaiskierroksen sijaan. Ei se ulkomailla oleminen tietty mikään itseisarvo ole, mutta näkemystä eri elämäntyyleistä saa siellä ennemmin kuin pysyttelemällä Suomessa.

Jos opiskelet yliopistossa, et voi valittaa vapaa-ajan vähyyttä. Kun 365 vuorokaudesta vähennetään viikonloput, loputon kesä, kuukauden joulu, sekä "kontaktiopetuksettomat viikot", suomeksi syys- ja hiihtolomat, jää jäljelle annuaalinen opiskeluaikasi - 100 päivää. Toisin sanoen noin 70 prosenttia vuodesta olet kiinni jossain aivan muualla kuin opiskelemassa. Siitä voisi irrottaa jokusen hetken maailmankatsomukseen...

Kesätöittä jäämisen pelko on toki aiheellinen, mikäli mielit matkalle lomasesongin aikaan. Uutterat, joilla on mahdollisuus olla koko kesä töissä, ovat eittämättä vahvemmilla työnhaussa, mutta mikäli olet onnistunut aiemmilla ansioilla (esimerkiksi edelliskesänä) vakuuttamaan työnantajan kyvykyydestäsi, saatat päästä tiskin alta töihin vain puoleksi kesäksi.

Rahoitus


Suomalaisen opiskelijan kelpaa matkustaa, kun valtio huolehtii välttämättömistä kuluista ja kaikki itse hankitut lisätienestit ovat ekstraa. Kannattaa muistaa, että jo viidellä kuukausittaisella opintopisteellä saat maksimituet (plus opintolainan, jota kannattaa ehdottomasti nostaa etenkin nykykoroilla). Rahan säästäminen on arjen pieniä valintoja: Pirkka on ystävä, polkupyörä joka kantilta erinomainen kulkuneuvo, pussikalja baarin tuotteita halvempaa. Vaate-, levy- ja kirjahankinnat kannattaa rajoittaa minimiin, koska maailmalta niitä saa edukkaammin, sikäli kun niitäkään oikeasti tarvitset. Joka tapauksessa edellä mainitun kaltaisista päivittäisistä pikkusniiduiluista kertyy vaikkapa lukuvuoden mittaan melkomoinen potti.

Työnteko opiskelujen ohessa on oiva keino säästöporsaan lihottamiseen. Muutama hassu iltavuoro kuukaudessa poikii jo pari sataa matkakassaan. Työpaikan löytäminen ainakaan isommissa taajamissa ei pitäisi olla ongelma, kunhan ei ole turhan ronkeli.

Jos asut Helsingissä, muuta muualle, koska täällä on halvempaa.

Mitä aiemmin aloitat säästämään, sitä enemmän sinulla on pelivaraa.

Hajauta matkaa varten tarvittavat ostokset pitkälle aikavälille. Moisella on ainoastaan psykologinen vaikutus, mutta 200 kuussa puolen vuoden ajan tuntuu kevyemmältä kuin 1200 yhden päivän aikana. Kokeile vaikka!

Jos olet jo työelämässä, muista, että huonoinkin palkka on paljon rahaa.

---

Palataan asiaan, lähden myymään ruokaa lomalaisille!

Joonas Aleksi

torstai 25. kesäkuuta 2009

Viimeiset päivät

Suomessa ollaan. Loppuaika Thaimaassa meni vauhdilla - nautiskeltiin paikallisesta kulttuurista, osteltiin tuliaisia ja kierreltiin vielä joitain "must-see" -kohteita. Etenkin lasten tai lapsenmielisten kanssa Bangkokiin suuntaaville mainio vierailukohde on Siam Paragonin kellarikerroksessa sijaitseva Siam Ocean World. Jälkimmäisen ryhmän edustajina haiden näkeminen oli meistä jännää, ja pääsimme all-including-passilla myös muun muassa 4D-elokuvateatteriin sekä akvaarion backstagelle kuulemaan, minkämoisia toimenpiteitä kompleksin päivittäinen kunnossapito vaatii.


Lämpimästi suositeltu Wat Phra Kaew -temppelin ja Grand Palacen alue oli kaikessa komeudessaan mielestämme hienoinen pettymys. Matkan loppupuolen niukassa rahatilanteessa 350 bahtin eli 7 euron sisäänpääsymaksu tuntui ryöstöltä, mitä se maan yleiseen hintatasoon nähden onkin. Ehkäpä wattikiintiö oli reissun osalta jo tapissa, sillä jälkeenpäin kuvista katsottuna paikat olivat erinomaisen vaikuttavia.


Suomeen tulon jälkeen on miettinyt päivittäin, minne kaikki ihmiset ovat kadonneet. Tunne on varmaan tuttu jokaiselle suurkaupungista palaavalle, kun ihmisvilinä ja autojonot vaihtuvat kesäloman entisestäänkin hiljentämään Keski-Suomeen. Nähtiin muuten Bangkokissa kolari vielä lähtöpäivänä: viereisellä kaistalla kahdeksankympin vauhdissa taksimobiili lyheni metrillä, kun kuorma-auto törmäsi roska-autoon, joka poksautti taksin takakonttiin. Onneksi ei ollut kyytiläisiä.


Thaimaan suomalainen koulu oli loistava majoituspaikka. Koululla majoittuvat oppilaat ja henkilökunta olivat lähteneet kesäloman viettoon kuka minnekin, ja asustelimme käytännössä kahdestaan vaikuttavan kokoisessa talossa. Savolan Miika, joka toimi koululla opettajana, antoi näppäriä vinkkejä liikkumiseen kaupungissa omien reissujensa lomassa ja käski kertoa terveisiä kaikille tyt.. tutuille.


Reissu on heitetty, nähty paljon ja monenlaista. Mahtavia kokemuksia on mukava muistella ja katsella kuvia, syödä thailaisia karkkeja ja jakaa tuomisia lähipiirille. Pari päivää matkan jälkeen saatiin vielä lomailla koti-Jyväskylässä, ja nyt maanantaina aloitettiin työt viime kesältä tutussa Citymarketissa Kuopiossa.

Kävijälaskurin raksutusta on ollut uskomattoman hienoa seurata - olkoonkin, että jokaisesta päivityksestä merkkautuu uusi käyntikerta. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille :) Monen mielestä on ollut hauskaa lukea meidän kuulumisiamme tutuista paikoista, kun taas toiset voivottelevat, ettei heillä koskaan ole rahaa lähteä tuollaisille reissuille. Jos kahdella opiskelijalla on varaa, miksei sinullakin? Lennot olivat ainakin meille suurin rahareikä, ja jos ankara työnteko ei palkitse, ainahan on opintolaina. Muitakin välttämättömiä varustehankintoja kertyy ennen ensimmäistä pitkää reissua, mutta seuraavalle reissulle niitä ei sitten tarvitsekaan ostaa.

Älä siis harmittele, vaan lähde!

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Paratiisista pääkaupunkiin

Koh Samuin viikko otettiin todella rennosti. Saarella kelpaisi viettää pidemmänkin aikaa, sillä rantaa ja biitsiä riittää, samoin kuin tekemistä ja eritoten vesiurheilua. Kävimme snorklaamassa Angthonin koralliriutoilla, ja kuten jokainen vanha snorklari tietää, on merenalainen maailma uskomaton. Joonas tosin vannoi paluumatkan ristiaallokossa, ettei koskaan enää astu jalallaan ruotsinlaivaa pienempään purkkiin, mikäli selviää hengissä maihin. Harmi, että niin upeat näkymät on piilotettu ankarien myrskyjen ja koettelemusten taa. Annu taasen vaikuttui merenalaisuuksista siinä määrin, että haluaa suorittaa syvänmerensukeltajan tutkinnon.







Nyt olemme jo takaisin Bangkokissa monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampana. Kuten ehkäpä jo huomasitte, olemme saaneet tällä kertaa kunnon ÄÄ:t tekstiimme, sillä olemme majoittautuneet Thaimaan suomalaiselle koululle. Huushollaamme täällä nämä viimeiset viitisen päivää ja otamme reissusta vielä kaiken mahdollisen irti.


lauantai 13. kesäkuuta 2009

River Kwailta etelaan


Suunnistimme keskiviikkona Ayutthayalta kohti Kanchanaburia. Alunperin olimme ajatelleet jattaa taman kaupungin pois matkasuunnitelmasta, mutta onneksi emme nain tehneet. Otimme bungalowin Kwai-joen rannasta, ja kavimme iltakavelylla kuululla rautatiesillalla, Death Railway Bridgella, joka on todella vaikuttava naky. Oli janna istuskella bungalowin kuistilla, katsella jokea ja miettia, mita kaikkea se on nahnyt ennen meita.
Torstaiaamupaivana syvennyimme lisaa taman surullisen kuuluisan rautatien syntyhistoriaan. Kasittamatonta, kuinka monta ihmishenkea yhden rautatien rakentaminen on vaatinut. Thailand - Burma Railway Centre on kattavin ja paras tahan aiheeseen keskittyva museo, kaykaa siella.


Iltapaivalla siirryimme iloisempiin tunnelmiin "paastessamme telmimaan viidakon kuninkaiden kanssa", kuten meille luvattiin tiikeritemppelin brosyyreissa. Tunnelma oli korkealla, silla luotettava guidebookkimme Lonely Planetkin suositteli sita erinomaisena vierailukohteena. Ilmeisesti joku muukin oli ajatellut samansuuntaisesti, silla temppelialueelle, tai siis sen parkkipaikalle, saapuminen oli melkoinen shokki ja enteili pahaa turistitrappia. Sitahan tama nahtavyys olikin, mutta olihan se siistia paasta silittamaan taysikasvuisia tiikereita ja kavelyttaa niita!



Eilinen paiva oli toimintaa taynna. Lahdimme heti aamusta Kancahanaburista pohjoiseen kohti Erawanin kansallispuistoa ja sen kuuluisia vesiputouksia. Puistossa nakyi paljon samoja naamoja, kuin edellisena paivana tiikeritemppelilla. Nama laumoissa liikkuvat greatest hits -turistit ajavat turvallisella pakettimatkabussilla nahtavyydelta toiselle, kun me sen sijaan odottelimme paikallisbussia paatien varressa aamuhelteessa vajaan tunnin verran. Onneksi linja-autossa ilmastointi toimii erinomaisesti, kun ovia pidetaan auki. Julkinen liikenne on taalla todella halpaa (tamakin kyyti, 65 km, euron suuntaansa), ja sita kannattaa suosia. Lyhyilla matkoilla lippuja ei tarvitse yleensa ostaa etukateen, silla busseissa on rahastajat sita varten. Erawanin linjalla rahastaja oli erittain kaunis ja miellyttava naishenkilo, joka osoittautuikin tarkemmalla silmailylla mieheksi!


Trekkasimme slabareissa muutaman kilometrin verran vuorenrinnetta ylos aina seitsenkerroksisen vesiputouksen ylajuoksulle saakka. Nakymat olivat mahtavat, mutta slabarit hiukan huono linjaus niin hasardiin maastoon. Komeiden putousten alla oli erinomaisia uimapaikkoja, jos vain uskaltautui kalaparven sekaan. Thaimaan trooppisessa luonnossa on savolainen ihmeissaan.


Kavimme hakemassa matkatavarat Kanchanaburista ja jatkoimme samoilla vauhdeilla Bangkokin bussiin. Siella ehdimme odotella vajaan tunnin, ennen kuin lastauduimme jalleen uuteen bussiin, nyt kohti Koh Samuita. Kymmenen tunnin ja euron matka sujui mukavasti nukkuen, ja aurinko nousi meidan kanssamme yhta aikaa Don Sakin satamassa.



Koh Samuin saari vaikuttaa lupaavalta ja viihtyisalta paikalta. Valtaosa turisteista on nuoria, joten meita puhuttelevaa tekemista on yllin kyllin. Myo nautitaan elamasta, nauttikaa tekin!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Historiallinen muutos suunnitelmiin

Alkuperaisen suunnitelmamme mukaan meidan tulisi nyt olla matkalla kohti etelaista Trangin kaupunkia thailaisten ystaviemme seurassa. Tapaamisemme heidan kanssaan siirtyi kuitenkin myohemmaksi, joten teimme peliliikkeen ja hyppasimme Bangkokiin vievasta yojunasta pois jo Ayutthayan, Thaimaan entisen paakaupungin kohdalla.

Valitsimme taman yhdeksi pysahdyskohteeksemme, silla kaupunki tarjoaa mita parhaimman sivun Thaimaan historiasta. Upeat temppelit ja vanhan kaupungin rauniot kertovat tarinaansa kerran kukoistaneesta kuningaskunnasta. Aamutuimaan junasta noustessa kaupunki naytti kuitenkin hieman ennakoitua karummalta, mutta kun selvisimme laitakaupungilta keskisemmalle alueelle, maisemat muuttuivat kauniimmiksi.


Samoin kuin Chiang Main, myos Ayutthayan keskusta sijaitsee saarella. Ymparoivalla vesialueella on epailematta ollut vanhaan aikaan jokin vallihautafunktio. Ayutthayan saarekkeella etaisyydet ovat soveliaan mittaisia polkupyoralla taitettaviksi, ja sellaisetpa sitten vuokrasimme edulliseen 30 bahtin, eli 60 eurosentin paivahintaan. Chiang Maissa vuokraamamme motorisoitu kaksipyorainen maksoi bensoineen alle kuusi euroa, joten yleinen hintataso miellyttaa vahan pihimpaakin matkustajaa. Kiertelimme koko eilisen paivan pyoran selassa historiallista keskustaa, joka on muuten nimetty Unescon maailmanperintokohteeksi parisenkymmenta vuotta sitten.

Huomenna suuntaamme itaan kohti Kanchanaburia, jossa on kuulemma jalleen kerran nakemista ja tekemista useammaksi hetkeksi.
PS. Edelliseen tekstiin on lisatty pari kuvaa.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Chiang Mai

Terveisia loskaan! Taalla ei palella, vaikka totta puhuen tanaan oli hieman tavallista viileampaa, saatettiin jaada jopa alle kolmenkymmenen asteen...





Viimeisin viesti meilta tuli tiistaina. Saavuimme tanne keskiviikkona legendaarisella yojunalla, jota suosittelemme kaikille Chiang Maihin matkustaville. Elamys, jota ei tule sivuuttaa! Olimme miettineet yopaikan valmiiksi, ja meinasimme soittaa heidat hakemaan asemalta mutta he olivatkin valmiiksi vastassa, ja paasimme napparasti SK Houseen eli Sedulaan.


Chiang Maissa riittaisi nahtavaa ja koettavaa kuukausiksi, ja olemme naiden paivien aikana kuorineet kerman kakun paalta. Torstaina teimme kuuluisan wattikierroksen, eli kiersimme jalan kaikki keskusta-alueen mainitsemisen arvoiset buddhalaiset temppelit. Joukko bangkokilaisia munkkeja oli vierailulla Chiang Main temppeleissa, ja pidimme pienen juttutuokion eraan suunnilleen meidanikaisemme munkin kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla, millainen on tavallinen buddhalaisen munkin paiva, millaista elamaa he viettavat ja niin edelleen.

Illalla lahdimme seuraamaan muay thaita, suomalaisittain thaiboxingia. Elamys oli varmasti autenttinen, silla ilta koostui suurimmaksi osaksi junioreiden kamppailuista. Kymmenvuotiaat naskalit ottivat mittaa toisistaan, mika teki aluksi pahaa katsoa ja etenkin kuunnella, mutta he ovat tottuneet siihen jo pienesta, ja niinpa mekin rentouduimme. Lapset (ja lasten edesottamuksia seurannut yleiso) ottivat matsit paljon enemman tosissaan kuin aikuiset nyrkkeilijat. Todettiin, etta vakivaltaviihde on sita parasta viihdetta.




Perjantaina suuntasimme vuorille. Mae Taengin sademetsassa nautimme maisemista norsun selassa, jonka jalkeen trekkasimme haikaten muutaman kilometrin melko hooceessa maastossa komealle vesiputoukselle. Huuhtelimme paivan hiet koskenlaskussa eli white river raftingissa, mika kuumotti meita aika paljon, eika vahiten siksi, etta olimme samassa veneessa kahden onnettoman korealaistyton kanssa, joiden habitus ei herattanyt kovin suurta luottamusta. Koskesta selvittiin, mutta kun pahimpien pudotusten jalkeen vaihdoimme bambulauttaan, jonka ohjaimiin asetettiin adjan Marjanen, oli kyyti lahempana uimista kuin suunniteltua lautalla soutamista.



Paluumatkalla pistaydyttiin akha-heimon kylassa. Oli tavallaan surullista huomata, kuinka perinne on muuttunut bisnekseksi. Kun kylalaiset nakivat turisteja tulossa, pari mummoa hyppasi perinnevetimiin ja tuli myymaan meille heimohopeoita, kauniita tosin. Sivilisaatio oli jo saavuttanut ainakin taman kylan lautasantenneista paatellen. Lahivuoristoissa elaa myos kuuluisan pitkakaulaheimon jasenia, jotka pyytavat kylassa vierailevilta kahdeksan euron sisaanpaasymaksun.


Tanaan, vastoin kaikkia varoituksia, vuokrasimme skootterin. Olemme parrailleet pitkin kaupunkia silkkikaupoissa ja muuten vain paikallisesta liikennekulttuurista nauttien. Annu ajaa kuin vanha tekija! Ajelimme ennen pimean tuloa myos Doi Suthep -vuorelle katselemaan alla avautuvaa kaupunkia, ja paatimme palata viela huomisaamuna vierailemaan vuorenrinteella sijaitsevassa, kauneudestaan kuuluisassa temppelissa. Illalla istahdamme taas junaan, takaisin kohti paakaupunkia. Chiang Mai on todellinen must see -kohde kaikille, jotka ovat maassa yli kaksi viikkoa.


PS. Skootterin ohjaimissa on oikeasti istunut Joonas, ihan vain yleisen turvallisuuden vuoksi ;) Vaaranpuoleisessa (vaaran tai vaaran) liikennevirrassa meneminen on yllattavan helppoa, koska samaan suuntaan on aina menijoita. Chiang Mai on liikenteeltaan suhteellisen rauhallinen, Jyvaskylan kokoinen kaupunki, jossa ajaminen on viela jarkevaa, mutta Bangkokissa ei tulisi mieleenkaan istua kaksipyoraisen selkaan saati ajaa itse yhtaan mitaan kulkuneuvoa. Huoli pois :)

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Hua Hinista pohjoiseen

Matkustavaisten rantapaivat alkavat olla Hua Hinin osalta paketissa. Levea elama on maistunut makoisalta, ja nyt on mukava lahtea hyvassa latingissa kohti uusia maisemia. Aikakasitys on hamartynyt taysin, koska ei ole kiire mihinkaan eika tarvitse kantaa huolta huomisesta. Tuntuu, kuin olisi ikuinen sunnuntai.


Biitsielaman ja grillautumisen lisaksi olemme kayneet katsastamassa erilaisia nahtavyyksia ja aktiviteetteja. Yksi paikkakunnan vetonauloista on ilta-aikaan kiireinen ja ihmisia taynna viliseva Night Bazaar, joka tarjoaa lomailijalle jos jonkinlaista matkamuistoa ja vaatekappaletta. Hua Hin on tunnettu myos loistavista merenantimistaan, joita olemme nauttineet melkeinpa paivittain.


Naista kulinaristisista ja kulutuksellisista mahdollisuuksista huolimatta, kavimme myos tsekkaamassa kaupungin etelaisella puoliskolla sijaitsevan Khao Takiabin alias Apinavuoren. Vuori kuhisi pienia kavereita, joiden joukosta Annu loysi vihdoinkin itselleen samanhenkista juttuseuraa. Joonas sen sijaan totesi uuden ystavansa kanssa, etta vesissa on eroja.



Apinavuoren ekskursion jalkeisena iltana elaman tarkoitus oli lahella loytymista, kun kavimme thaihieronnassa. Joonas-pojan punainen selkanahka oli kovilla, kun kroppaa vaanneltiin ja kaanneltiin. Annulle oli ihmetta paasta sellaisiin asentoihin ja venytyksiin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.

Tasalta lahtee bussi Bangkokiin, josta matka jatkuu yojunalla aina Chiang Maihin saakka. Palaillaan sitten sielta!

perjantai 29. toukokuuta 2009

Helou Mistöö and Madam!

Olemme rantautuneet Hua Hinin rauhaisaan rantakaupunkiin, jossa menoa ja meininkia kuitenkin riittaa. Asumme erittain keskiluokkaisesti tasokkaassa hotellissa, silla Annu sai tingittya hinnan naurettavan alhaiseksi: vajaaseen pariinkymmeneen euroon sisaltyvat mm. aamiaiset ja kaytannossa oma uima-allas, silla olemme yksi hotellin kolmesta majoittujapariskunnasta. Kirsikkana kakussa on yosijamme lokaatio seka keskustan etta biitsin tuntumassa. Hua Hinin paivien tarkoitus oli alun alkaenkin ottaa rennosti ja adaptoitua Thaimaan tunnelmaan, mika on sujunut tahan mennessa varsin mainiosti.


Naina parina paivana on tullut selvaksi, etta taalla on tainnut kayda jokunen suomalainen myos ennen meita. Tailorit heittavat kehiin mita houkuttelevimpia tarjouksia selvalla Suomen kielella. "Terve, tule kattomaan pukuja! Kolme tuhatta, halapa!" Koomista, mutta kotoista. Eilen taas pari yritteliasta nuorta herrasmiesta tarjosi ilmastoitua taksikyytia. Kulkupelina oli skootteri.

Annu kavi tanaan heppatyttoilemassa, kuten tapasi tehda taalla jo lapsuudessaan. Hevonen ja ratsastaja laukkasivat tuulispaana pitkin rantaviivaa, vaahtopaana raivoavaa aallokkoa hipoen.


Saa on ollut lapi reissun hyvin vaihteleva. Thaimaan sadeaika on aluillaan, ja ennen lahtoa vahan kuumottelimme, voiko jossain sataa viisi viikkoa putkeen. No, nyt on selvinnyt, etta paapiirteittain paivalla paistaa ja yolla sataa. Varsin hyva diili siis. Taalla Hua Hinissa aamupaivat ovat tuskaisen kuumia, ja iltapaivisin saattaa tipahtaa pari pisaraa. Eilen monsuuni lahjoitti vetta pieneksi tulvaksi asti.


Hedonistinen lomailu kuninkaallisessa rantalomakohteessa jatkukoon. Kertoilemme tulevista tunnelmista, jotka ovat kirjoitettaessa kyllakin jo menneisyytta, jalleen jossain vaiheessa, ennen kuin tiistaina istumme junaan kohti Chiang Main vuoristomaisemia.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Bangkokista

Hei hei Suomeen. Siella on varmaan jo paasty ihan mukaviin kesalampotiloihin, mutta voin kertoa, ettei taallakaan palella. Paivisin on melko sama istuuko vai seisooko, hiki tulee joka tapauksessa. Ilta-aikaan ilmanala muuttuu siedettavaksi - hammentavaa, kun yollakaan ei ole kylma. Annu vain naureskelee vieressa, kun poikaystava uuvahtaa portaita noustessa. Josko tahan alkaa hiljalleen tottumaan...


Ollaan oltu Bangkokissa nyt kolmisen paivaa Banglamphun travellerialueella asustellen, ei tosin onneksi ylapuolisella Khao San roadilla. Maanantaina koeajoimme paikallisliikenteen tarjontaa: metro ja skytrain olivat kaikessa moderniudessaan hienoja, mutta silti puulattiabussi oli ehdottomasti kuuminta hottia rahastajineen ja bussinvaihtoineen kesken reitin. Nailla laitteilla paasimme MBK:hon, joka on hervottoman suuri ostoskeskus keskisessa Bangkokissa. Koko paivahan siella meni, helposti olisi mennyt pidempaankin. Kaytiin myos elokuvissa, jota suosittelemme kaikille Thaimaan kavijoille. Oma sohva elokuvateatterissa on aina plussaa, ja alun yllatys on joka kerta yhta mieltaylentava.


Eilisena tiistaina kavimme katsastamassa Annun lapsuuden hoodeja. Thaimaan suomalainen koulu oli edelleen pystyssa ja toiminta hyvissa kantimissa. Perithailaiseen tapaan soimme thaikokki Oonin makaronilaatikkoa ja pelasimme sahlya koululaisten kanssa.


Vaikka taalla parjaisi hyvin englannillakin, olemme asioineet etupaassa thaiksi. Palvelu pelaa kummallakin, mutta asenne on tyystin erilainen kun sanoo asiansa paikallisella kielella. Joonaskin on jo oppinut, miten kysytaan hintaa thaiksi mutta se ei paljoa hyodyta kun ei ymmarra mita vastataan, paitsi jos se on alle kymmenen. Koko ajan oppii lisaa, ja onneksi on osaava ihminen matkakumppanina, voi itse vain keskittya lomailuun.

Ollaan nailla hetkilla lahdossa kovasti kohti Hua Hinia, maankuulua rantakohdetta vahan Bangkokista lounaaseen. Toivottavasti valkoinen hipia saa uutta varia...

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Here we are

Saavuimme Bangkokiin ja lennot sujuivat oikein mukavasti! Ollaan tsekkailtu Banglamphun aluetta ja nautittu ihanaa ahaan thaita eli paikallista sapuskaa. Ihanaa, ainakin mulle. Joonas on kans ihmetelly menoa ja tuntuu ihan diggaavan! Aikaero 4 tuntia, mutta ei tunnu haittaavan.

Wonderful wonderful!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Lähtötunnelmia

Huomenna lähdetään Thaimaahan. Aika jännää.

Lennot Bangkokiin on ostettu jo puoli vuotta sitten, mutta hyvä jos vieläkään ymmärtää olevansa lähdössä. Ihmisluonto osoittaa taas mystisimpiä puoliaan, sillä rinkat odottelevat vielä tyhjinä, vaikka tavallaan sen pakkaamisen olisi voinut aloittaa jo vähän aiemmin. Ylipäänsä valmistelut on kyllä hoidettu niin kiireettömissä tunnelmissa, ettei uskoisi itse tehneensä. Osansa meidän onnistumisessa (tai ei sitä kyllä tiedä onko onnistunut ennen kuin istuu koneessa) on niillä monilla, jotka ovat huudattaneet matkansa suunnittelun vaiheita ja yllättäviä käänteitä päivittäin internetin ihmemaaimassa. Kiitos teille, sekä herroille Rantala ja Milonoff, joiden reissuraamatun vinkkejä on poimittu molempien korvien taakse, niin että ne vallan höröttävät.

Huomenna on 23. toukokuuta, ja kotikoneella seuraavan kerran suunnitelmien mukaan 25. kesäkuuta. Hilkkua vajaa viisi viikkoa ulkomailla ei ole itsessään uutta kummallekaan, mutta repusta käsin tarkkailtuna ympäristö antautuu epäilemättä erilaisena, kuin stabiilisti yhdessä paikassa asuen.

Paikkoja, joissa olemme etukäteen ajatelleet vierailla, yöpyä, pesiytyä, jopa kotiutua, on muutamia. Jonkunlaisella reissurungolla on syytä orientoitua, sillä ihan hippejä emme ole. Bangkok - Hua Hin - Chiang Mai - Trang - Ko Samui - Bangkok tulee olemaan ainakin karttakirjassa hieno poikkileikkaus Thaimaasta, ja jos joku on varma, niin se on varma, ettei aika käy pitkäksi.

Siltä varalta, että sinä, rakas lukija, olet joku muu kuin jommankumman äiti tai muu lähisukulainen, kerromme itsestämme muutaman tiukan faktan.

Annu on kaunis, parikymppinen vaaleaverikkö, joka on kihloissa suunnilleen samanikäisen, Joonas-nimisen lihaksikkaan nuorenmiehen kanssa. Joonas odottelee innolla Aasia-neitsyyden menettämistä, ja kukapa niissä hommissa olisi omaa kihlattua parempi avustaja. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä samainen nainen on asunut lapsuutensa kohdemaassamme, joten vieraaseen kulttuuriin perehtyminen tuskin jää niin pintapuoliseksi kuin perinteisillä pakettimatkoilla. Näistä lähtökohdista me, jyväskyläläinen opettajaopiskelijapariskunta, sukellamme (etenkin vesipeto urososapuoli) uuteen ja ihmeelliseen.



Vielä ohjenuora kuumottujille: Jos blogi ei päivity muutamaan päivään, olemme varmaankin ihan kunnossa, mutta meillä on niin mukavaa tekemistä, että se voittaa jopa koneella istumisen.